Luontokurssi laskeutui vesille

Luontokurssi laskeutui vesille

Toukokuun teemana luontokurssilla tutustuttiin melontaan. Valmistumisvaiheessa oleva erä- ja luonto-opas Tero Pullinen johdatteli kurssilaiset lajin perusteisiin, välineinä inkkareiksikin kutsutut avokanootit. Tapahtuma oli samalla Teron tutkintosuoritukseen kuuluva näyttötilaisuus.

Tällä kertaa kurssi järjestettiin Nurmijärven puolella Sääksjärvellä. Ei siksi, etteikö Vihtijärvellä riittäisi vesistöjä tai melontapaikkoja, vaan ihan käytännön syistä. Teron opiskelupaikan eli Kiljavan opiston saunarannassa nimittäin kanootteja on saatavilla valmiiksi, joten vältyttiin paljolta roudaamiselta. Samalla kurssilaiset saivat tutustua mukavaan lähialueen kohteeseen eli lähdepohjaiseen Sääksjärveen.

Turvallisuutta ja tekniikkaa

Paljon pitää ammentaa oppia jo ennen kuin pääsee varsinaisesti vesille. Rantahietikolla koivunmahlamaljojen jälkeen käytiin läpi kanootin ominaisuuksia, melan optimaalista liikekaarta, kanoottiin nousua ja siitä poistumista. Tero myös näytti yhdessä apuohjaaja Timo Huupposen kanssa, millä tavoin kaatuneeseen kanoottiin voi nosta takaisin ja millä tavoin toinen meloja voi tilanteessa auttaa.

 

Kiljavan opiston upealta rannalta lähdettiin liikkeelle.

 

Tero ja Timo näyttivät, miten kaatunut kanootti käännetään oikeinpäin toisesta kanootista käsin. Laidan yli pulahtanut apuohjaaja pitää kiinni pelastamaan tulleen kanootin reunasta.


Turvallisuus oli esillä kurssin aikana monin eri tavoin. Kun päästiin vesille, ensimmäisenä harjoituksena muodostettiinkin lautta. Kanoottien kylki kyljessä muodostama lautta on turvallinen muodostelma odotella esimerkiksi tuulenpuuskan tyyntymistä.

Ja kuten kaikessa, työnjako on tärkeää.
”Etupenkillä istuva toimii vähän kuin moottorina, takapenkillä melova määrää ja pitää suunnan”, Tero ohjeisti. Jossain kanootissa vitsailtiinkin, että sehän on sitten sama homma kuin avioliitossa. Kuulemma kanootilla yhdessä melominen onkin yksi parhaista parisuhdeopeista. Vielä enemmän haastetta kaipaavat voivat kokeilla myös soutuveneellä verkkojen laskua tai nostamista, joukosta hihiteltiin.

Täydellinen ilta

Vielä kevättalvella kurssia suunnitellessa pohdittiin, mahtaisiko toukokuun puolivälissä olla vielä jäiden rippeitä järvissä – viime vuoden toukokuiset räntäsateet ja yöpakkaset hyvin muistaen. Ajatus tästä nauratti lämpöisessä keskiviikkoillassa, jossa elohopea kipusi yli hellerajan. Sää ei olisi paremmin voinut suosia kurssia, ja pieni tuulenpuuskakin osui juuri siihen hetkeen, kun kurssilaiset olivat rantautuneena läheiseen Mustasaareen. Siellä nautittiin Teron valmistamaa yrttiteetä ja kuultiin lisätietoa Sääksjärvestä.


Mustasaaren rannassa harjoiteltiin rantautumista, ja vietetiin hetki oppien Sääksjärvestä.


Pienessä Mustasaaressa kiersi lyhyt, viehättävä polku, jonka varrelta löytyi luonnon muovaama koivutaideteos.
Pieni haaverikin sattui, kun avojaloin kulkenut kurssilainen loukkasi varpaansa. Terolla oli onneksi ensiapuvälineet mukana, ja pienen paikkausoperaation jälkeen matka jatkui suunnitellusti.


Timo Huupponen (vas.) toimi apuoppaana, Keijo West Teron näyttötutkinnon vastaanottajana.

Paluumatkalla sai jo vähän kokeilla vauhtiakin, kunhan saaren läheinen kivikko oli turvallisesti ohitettu. Moni huokaisi rantaan noustessaan, että hommaa pitää ehdottomasti kokeilla uudelleen! Niin mukavaa kanootilla liikkuminen kauniissa kesäillassa oli.

Ne, jotka tunsivat Teron entuudestaan, tiesivät että ennakkoon ilmoitettu ”eväs” ei todennäköisesti tarkoittaisi perinteistä juustovoileipää – joka tosin sekin olisi loistava eväs. Kurssin päätteeksi saunarannan nuotiolla nautittiin revonrieskagraavattua Ylimmäisen kuhaa mallasleivällä, peuravarras korvasienimuhennoksella sekä jälkiruuaksi kuusenkerkkäsiirappia. Ohjelmassa olikin mainittu jo etukäteen, että kurssilla ”opitaan villiruokaevään raaka-aineista ja villiruuan hyödyntämisestä”. Kaikki ainekset olivat todellista lähiruokaa – peuranlihakin omalta kylältä. Tällaisen kattauksen äärellä olisi viihtynyt pidempäänkin, täydellisessä kesäillassa erityisesti.


Tero oli valmistanut kurssilaisille villiyrtti- ja lähiruokaevään, joka nautittiin nuotiokatoksella melonnan jälkeen.

Kaksi teemaa kesäkuun aikana

Luontokurssi pyörii vielä ainakin Vahvistuva Vihtijärvi -hankkeen ajan eli ensi syksyyn saakka. Kesäkuussa on kaksi teemaa: luontorakentaminen sekä haitalliset vieraslajit.

Lauantaina 9. kesäkuuta klo 9-15 opetellaan tekemään pitkospuita. Kurssin tulee ohjaamaan erä- ja luontoalan kouluttaja Antti Tähkäpää. Kurssipäivän aikana tehdään talkoina pitkospuuosuus tulevalle Rokokallion luontoreitille, ja lisäksi pätkä hakepolkua. Kurssi on oiva tilaisuus oppia oikea tekniikka pitkospuiden tekoon, jos olet haaveillut sellaisista omalle tontillesi. Materiaalina käytetään lehtikuusilankkua. Kyseinen päivä on kansallinen Avoimet kylät – päivä, joten tilaisuus on avoin kaikille Vihtijärvestä kiinnostuneille.

Haitallisten vieraslajien torjuntaan tutustutaan perjantaina 15.6. Kurssin tulee ohjaamaan Avaimet maisemaan -hankkeesta tuttu, Vihtijärven maisemanhoitosuunnitelmankin juuri tehnyt Auli Hirvonen.

(1.6.2018 HE, kuvat HE ja Leena Weiste)