Iisakki Pellinen ja Itsenäisen Suomen tarina, osa III

Iisakki Pellinen ja Itsenäisen Suomen tarina

Iisakki Pellinen juhlii Suomen satavuotista historiaa kirjaamalla muutamia huomioita ajankuvasta eri vuosikymmeniltä. Ensimmäinen ja toinen osa löytyvät täältä: I Osa 1917-1930, II Osa 1931-1050

 

III Osa, 1950 – 1982, toisin sanoen Kekkosen Suomi

Iisakki Pelliselle on iskostunut sellainen hokema tuosta ajanjaksosta, että ”elettiin aikaa, jolloin Suomen presidentit olivat Kekkosia”. Kun asiaa tutkii hieman tarkemmin, paljastuu tämä sanonta epätarkaksi ja vain osittain historiallisesti oikeaksi. Todellisuudessa Kekkosen presidenttiys alkoi vasta vuonna 1956. Toki Urkki oli ehdokkaana jo vuoden 1950 vaaleissa, mutta hävisi katkerasti Paasikivelle valtion päämiehen tittelin. Tarvittiin viisi eri Kekkosen hallitusta kuuden vuoden aikana, ennen kuin hänet valittiin valtakunnan johtajaksi.

Niinä vuosina, kun Urhon viisi hallitusta huseerasivat valtion johdossa, tapahtui sodasta toipuvassa maassa paljon muutakin. Erityisesti Pellisen muistiin ovat piirtyneet tarinat vuodesta 1952, jolloin itsetuntoaan kohentava nuori valtio onnistui saavuttamaan maailmanlaajuistakin mainetta ja kunniaa. Vai mitäs sanotte sellaisista saavutuksista kuin kesäolympialaiset Helsingissä tai Miss Universumin titteli Muhoslaiselle Armi Kuuselalle?

Toki samana vuonna myös viimeinen sotakorvausjuna lähti Suomesta Neuvostoliittoon. Vähemmän loistelias saavutus, mutta sitäkin merkittävämpi. Iisakki muistelee, että ”Suomi se taitaapi olla edelleenkin ainoa maa maailmassa, joka on suorittanut sotakorvauksensa täysimääräisenä ajallaan”.

Ennen kuin UKK valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi, ehti Neuvostoliitto vielä palauttaa Porkkalan takaisin Suomelle tammikuussa 1956. Toki Urkki oli jo allekirjoittamassa luovutusasiakirjaa tuolloin tehtaankadulla. Vajaan kuukauden päästä tästä hän jo alkoikin luoda mainetta Suomen presidenttinä ja tehtaankatu alkoi saada toisenlaisen merkityksen suomalaisten puheessa.

Iisakki Pellisellä on hieman ristiriitaiset ja vajavaiset käsitykset UKK:n ansioista ja merkityksestä maamme muokkautumisessa sellaiseksi kuin mitä me nyt sen ymmärrämme. Toki Iisakilla itselläänkin on muistikuvia tuosta ajasta, mutta totta puhuen Pellisen kiinnostuksen aiheet olivat vallan muilla tahoilla vielä tuolloin.

Lepikon torpassa Pielavedellä syntynyt Urho Kaleva Kekkonen oli lähes itsevaltias presidenttinä. Taitavana idänpolitiikan pelurina hän loi koko poliittisen uransa ajan itselleen järjestelmää, missä vastapelureina esiintyivät kotiryssät, myllykirjeet ja monisatapäinen selkääntaputtelijoiden armeija yhteiskunnan kaikilta eri aloilta ja tasoilta. Pellisen näkemyksen mukaan kansan nöyristely ja hyssyttely päämiehensä tekemisistä idän karhun edessä aiheutti maassa tilanteen, mitä voisi yksinkertaisesti luonnehtia sanalla itsesensuuri.

Kekkonen piti vallastansa kiinni häpeilemättä ja ketään säälimättä samalla vahvistaen entisestään asemaansa valtion päämiehenä. Moitteet suomettumisesta – Kekkosen rähmällään olemisesta Neuvostoliiton edessä – Urkki itse kuittasi kansainvälisessä lehdistössä seuraavasti: "Jos suomettumisella tarkoitetaan todellista tilannetta, sitä että sodan hävinnyt pieni eurooppalainen maa on säilyttänyt itsenäisyytensä ja omanarvontuntonsa, päässyt jaloilleen ilman ulkopuolista apua, luonut hyvät ja luottamukselliset suhteet suurvaltanaapuriinsa ja kehittänyt oman puolueettomuuspolitiikkansa, niin pidän sanontaa imartelevana!” 

Iisakki Pellinen ja kissa ovat vaikuttuneita vastauksesta. ”Tietenkin ottamatta kantaa asian oikeellisuuteen”, lisää Iisakki.

Kekkosesta ja Kekkosen ajasta ollaan montaa mieltä. Kaikesta kritiikistä ja parjauksesta huolimatta hänen hyväkseen on luettava myös monia saavutuksia. Näistä merkittävimmät lienevät Suomen ulkopolitiikassa ja idänsuhteissa. Tai sisäpolitiikassa, mitä puoltaisi se tosiasia, että hänen aikanaan rakennettiin Suomeen hyvinvointiyhteiskunta. ”Jota nyt parhaillaan ollaan kovaa kyytiä murentamassa”, tuikkaa Pellinen. Kissakin on inansa huolestunut vanhuusaikansa hyvinvoinnista, vaikka Iisakki on monesti luvannut huolehtia omistaan viimeiseen asti, teki sen valtio tai sitten ei.

Suomi teollistui ja kaupungistui valtavaa vauhtia. Ulkomaankauppa rikkoi ennätyksiä vuosi vuodelta. Suomessa järjestettiin ETYK ja liityttiin EEC:n ja Kekkonen valittiin poikkeusmenettelyllä viidennelle presidenttikaudelleen. Kaikki asioita, joista ollaan montaa mieltä puolesta ja vastaan. ”Viimeksi mainittu asia kuitenkin on kaikkien tahojen mielestä yksinomaan Kekkosen saavutus”, veistelee Pellinen ja jatkaa: ”Yhtä kaikki, samanlaista suhmurointiahan tuo näyttää olevan edelleenkin tuo politiikan tekeminen”.

Kissaa moiset joutavat spekuloinnit eivät jaksa kiinnostaa. ”Sano sinä kuule Iisakki moisille jutuille vaan miut maut”, valistaa katti isällisesti hyväntekijäänsä.

Urho Kekkosen tarina syntyi sillä harmaalla alueella, missä oli kosketuspintaa niin todellisten tapahtumien, uskomusten, uskottelujen ja mielikuvituksen runsaudensarvesta. Se on osa Suomen tarinaa, tahdoimme sitä tai emme.

(22.11.2017 Tero Pullinen, kuva: Ari Peura)

P.s. Viimeinen osa IV ilmestyy Itsenäisyyspäiväksi 2017

Klikkaamalla lisätietoja